Herätyskello soi. Avaamatta silmiä tunnen mukavan huoneilman viileyden. Jälleen pitkäksi mennyt työpäivä toi makean, mutta unettoman levon. Hellitän niskalenkkiä tyynystä ja haukottelen. Räpyttelen silmiäni ja hapuilen herätyskelloa. Puoli kahdeksan. Saamari, nyt jo. Kun vetäydyn takaisin tyynyjen päälle, takaraivoni kolahtaa johonkin kovaan. Hetken luulen se olevan ase, ja jännitän itseni valmiina selättämään vastustajan, kunnes huomaan sivusilmälläni jotain elotonta: olen nukkunut pyörän etuhaarukan kanssa! Kurkistan peiton alle, mutta onnekseni haarukan keskiosan jatkeena ei ole kokonaista pyörää. Kapine on tutun mattamustan värinen, joten aavistan pahaa, ja huomaankin myöhemmin sen olevan omasta pyörästäni.
Episodi tuo erehdyttävästi mieleen taannoisen yön, jolloin näin makuulta jotain toivottavasti vielä elollista, mutta tämä harhainen näky oli kuitenkin ollut nopeasti poissa. Päätin ajaa toimistolle pyörällä, enhän halunnut näyttää tekijälle pisaraakaan pelkoa. Nostin olkalaukun pääni yli, ajolasit silmille ja polkaisin pyörän liikkeelle. Kylmä tuuli suhisi korvissa, mutta sää oli muuten kirkas. Kunpa ajatukseni juoksisivat yhtä nopeasti, työnteosta ei tullut mitään koko aamupäivän. Näkökenttäni tuntui alkuun oudolta, mutta eilisen lähes raittiilla illalla ei pitäisi olla enää tähän aikaan vaikutusta motorisiin toimintoihini. Kummallista.
Lounas toi lohtua päivän mateluun toimistolla. Uudeksi kantapaikaksi muodustunut sivukadun kanttiini oli kuin ammuttu täyteen. Paikka oli parantanut tarjontaansa. Olin saapunut paikalle ajoissa, ja ennätettyäni syödä osan salaatista, Millie saapui paikalle. "Tässä on minun ja ystäväni Saran vapaaliput", tämä sanoi, ja liutti kaksi lippua pöydän pinnan yli. Osa tutusta porukasta lähtisi elokuviin tulevana viikonloppuna, mutta Jack ja Annie olivat kieltäytyneet: teeskentelivät kulturelleja.
Jack saapui paikelle, mutta oli näytti koko lounaan miettiliäältä, liekö edellisenä päivänä kenties nähty taida vielä mielessä? Tämän vanavedessä purjehti Annie tyrmäävässä asussaan. "Upea paita", ylistin, eikä kohteliaisuus jäänyt täysin huomaamatta. "Tämän kesän hankintoja", Annie vastasi salaperäisesti. Myös Bliz saapui paikalle, myöhässä tapansa mukaan. "Yövuorot eivät tee sinulle hyvää", sanoin. Tämä vastasi viime öisen venekeikan vieneen voimat. Oliko kyseessä taas Bebel Gilberton lasti? En katsonut tarpeekseni jatkaa kysymyksillä.
Muistin luvanneeni hankkia koko porukalle liput lauantai-illan kinoesitykseen, ja kysyin montako lippua tarvitaan. Millie epäili, että Paul tarvitsisi kaksi. Syötyäni tein puhelinsoiton tämän toimistolle. "Ota kaksi, minulle ja Daisylle", Paul vastasi. Kuka on Daisy? Onko hän syy Paulin tämänviikkoiseen poissaoloon. Lupasin hoitaa asian ja suljin puhelimen.
Lounastauon kääntyessä jälleen louanastunniksi, Millie rävähti pystyyn ja ilmoitti töiden jatkuvan. Kaivoin parkkipaikalla taskustani pyöräni avaimen ja käänsin sitä lukossa. Muut näyttivät täysin normaaleilta. Ilmoitin lähteväni hakemaan varattuja teatterilippuja, mutta he eivät kiinnittäneet asiaan kummempaa huomiota. Heillä ei tuntunut olevan hajuakaan yöllisistä tapahtumista huoneessani. Epäilykseni kohdistuivat muualle. Missä oli Paul, joka on aina käynyt säännöllisesti lounaalla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti