Norna
Taas toimistossa. M ilahtui hyvin menneestä keikasta ja päätti lähettää minut pariksi päiväksi lomalle. Tartuin tilaisuuteen ja vein Mayan oopperaan ja illalliselle. Jostain syystä se tuntui hyvitykseltä. Vaikka elokuvissa ei tapahtunutkaan mitään, ajatukseni olivat epävarmat. Kohtaaminen Fayen kanssa ei ollut sattuma, vaikka niin itselleni uskottelinkin.
Valheellisen kirkas auringonpaiste kultaa kadun ikkunani ulkopuolella. Turvallisesti toimiston lämmössä katselen hyytävässä viimassa korviaan suojaavia ihmisiä ja yhtä kuljettajan takakenossa ohjastamaa mustaa kaksipyöräistä. Angelo on näköjään saanut vauhtihirmunsa taas liikkeelle.
Pari päivää sitten huomasin ajopelin joutuneen hyökkäyksen kohteeksi. Ei mitään katupoikien vandalismia, vaan selvästi tarkoituksellinen isku: sen paljasti ohjaustankoon jätetty viesti, jossa uhattiin myös Angelon vauhdin hidastuvan, mikäli hän ei ymmärtäisi hidastaa sitä itse. Hän ei halunnut kertoa, mistä oli kysymys, joten en ryhtynyt uteliaaksi.
Mietin mistä Angelo on tulossa. Lounastimme yhdessä ja hän sanoi lähtevänsä tekemään hankintoja. Lounas oli muutenkin erikoinen, sillä Paul ei ollut seurassamme. Näin hänet eilen Millien kanssa hieman usvaisessa tunnelmassa pistäytyessäni nopeasti Sikari-klubilla. Tänään töihin saapuessani taas huomasin, ettei hän ollut paikalla. Pitkään venynyt ilta vai jotain muuta?
Yhtäkkiä alkaa sataa. Se ei ole lämmin kesäsade, vaan selvästi syksyinen, kohtalokkaan tuntuinen. Vastapäisen talon ullakkohuoneistossa tyttö kutoo kuvakudosta. Hän ottaa sakset käteensä ja katkaisee yhden langan. Toinen ottaa sen paikan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti