Morgan
Ikkunasta kantautuvat äänet havahduttavat minut hereille. Olen näemmä nukahtanut toimistolle. Jäsenet eivät tahdo millään herätä, mutta pakotan itseni liikkeelle. Ei ehkä pitäisi tehdä töitä niin myöhään, mutta jokin ajaa minua eteenpäin. Joka päivä tunnen kaiken kääntyvän mielessäni kokonaan uuteen kulmaan ja avautuvat mahdollisuudet ajavat minut liikkeelle. Huomaan kuvakudostytön katkaisevan pitkään jatkuneen oluenvärisen langan. Onko se paiskinut töitä läpi yön?
Päätän lähteä aamukävelylle satamaan. Laiturilla vastaan tulee Bliz. Hänet tuntien kysymys ei varmaan ole aamuvirkkuudesta ja hän myöntäkin juuri palannut vanhalla kipollaan - kalastamasta. Tiedän, etteivät kaikki hänen saaliinsa kestä päivänvaloa, mutta noilla vehkeillä rannikkovartiosto ei välttämättä ole hänen pahin vihollisensa.
- Vieläkö sinulla on nuo vanhat releet?
- Mihin näistä pääsisi?
- Näyttävät vähän siltä, että nukut vielä jonain kauniina päivänä kalojen kanssa.
- Näihin on kai muodostunut eräänlainen tunneside.
Paarustan rantakapakkaan, josta arvelin saavani aamiaista, tai vähintään oluen. Wanhan Waakun ovella minut toivottaa tervetulleeksi sliipatun oloinen nuorimies laakealla lentoradalla. Hänen perässään ovelle ilmestyvät vihaiset kasvot.
- Sovitaanko, että tuo oli viimeinen kerta kun puhut tuosta täällä? Moi, Jack!
- Terve Jan. Täällä on näköjään repäisevä meininki heti aamusta.
- Tyyppi alkoi selittään meitsin mestassa jotain bulista broidistaan.
- Ja heitit sen pihalle.
- No pistin dunkkuun ensin.
- Et pelkää ongelmia?
- Skagaan ihan kauheesti. Mut tuu ineen, safkallehan sä tulit?
- Juu.
Saan eteeni paistetut silakat suoraan pannulta ja syvennyn juuri ateriaani, kun kuulen takaani mielenkiintoisen keskustelun. Kertoja on nuori sälli, jolla on kuulemma ollut outoja toimeksiantoja viime päivinä. Puhuu suunsa ohi molemmin puolin minkä sammallukseltaan ennättää.
Koko tapahtumien fresko avautuu silmieni eteen. Ilmoitan Janille jääväni aterian velkaa ja lähden kohti päämajaa. Minulla on järjestettävänä yksi tapaaminen, osallistujina Annie ja kohtalo.
perjantai 31. elokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti