Syvä hiki, osa 13: Millie

Syvä hiki on vaihtunut viluun syksyn tehdessä tuloaan kaupunkiin. Istun lounasporukan kanssa osaston vanhassa kantapaikassa, joka kuulemma on ollut muutaman vuoden syöksykierteessä palvelun ja hintojen suhteen. Alan tuntea itseni melko hyvävointiseksi, mutta samaa ei voi sanoa niin kutsutuista ystävistäni. Paul on muka lomalla, mutta tekee ylitöitä, kertoi heränneensä jo ennen auringonnousua. Samoin Jack vaikuttaa yllättävän viralliselta, hänellä on puku päällä ja Cavalet nojaa pöydänjalkaan. Annie vaikuttaa poissaolevalta, mutta ilahtuu tarjoilijan kantaessa pizzaa tämän nenän eteen. Angelo näyttää kuin olisi ollut pitkä viikonloppu, olemus ei ole järin siisti.

- Voisit käydä joskus parturissa, kampaus tarvitsisi siistimistä. Viiksistä puhumattakaan.
- Viime aikoina on ollut kiirettä, on ollut muutakin ajateltavaa.
- Ottaisit mallia Jackista, siinä vasta tyylikäs ja nykyaikainen mies.

Jack virnistelee ja silittelee juuri vahattua partaansa.

- Mikäs tässä lomalla ollessa, kävin eilenkin naisystäväni kanssa Oopperassa katsomassa Parsifal:ia.

Angelo näyttää tuskaiselta, ja alkaa puolustelemaan:

- Sattui pieni välikohtaus viime viikolla, joku halusi hakata päätään oikeaa koukkuani vastaan, mutta osui huonosti... nyt on peukalo paketissa. Saanko nyt juoda kahviani rauhassa?

Angelo heiluttelee paketoitua sormeaan näytillä ja jupisee jotain itsekseen.

Olen ollut näiden outojen tyyppien kanssa lounaalla koko kesän, ja alan olla vähintäänkin terapian tarpeessa itsekin. Nämä tyypit saavat palkkansa samalta organisaatiolta, jolta luulevat minunkin saavan. Tosiasiassa kuvioni ovat hieman suuremmat: salainen:n operaatiot eivät rajoitu pelkästään tähän kaupunkiin. Viime viikon lomanikin oli hämäystä, kyseessä oli oikeasti tarkkaan suunniteltu operaatio. Onneksi näitä tyyppejä typerine lounaskeskusteluineen tarvitsee sietää enää seitsemän päivää. Operaatio loppuu, ja saan "siirron" toisiin tehtäviin. Vaikka eivät he ole hullumpia. Osaston gaalassakin oli mukavaa, ja heilläkin on hetkensä -- harvoin -- mutta kuitenkin aina välillä.

Suunnittelemme menevämme viikonloppuna elokuviin katsomaan jotain agenttijännäriä. "Vähänpä tietävät", ajattelen, kun laitan laskun maksettuani lompakkoni käsilaukkuun, Glock 23:n viereen. Vedämme takit niskaan ennen kuin astelemme ulko-ovesta omille teillemme.