Eilinen gaalailta oli valtava succès. Paikalla olivat kaikki: pomoni Tretton, Jack, Bliz ja Paul. Ihmettelin hiukan, miten Annie ja Millie olivat päässeet livahtamaan hovimestarin ohi, mutta kenties Jack oli onnistunut hankkimaan naisille kutsut. Juhlin muiden kanssa ja nautin täysin siemauksin juhlasta. Tarjolla oli rosvolammasta, punaviiniä, olutta ja myös jotain Vermutille ja hedelmämehulla maistuvaa juomaa. Osasto ei totisesti ollut säästellyt kustannuksissa.
Vaikka osastolla työväki on melko miesvaltaista, eivät he jostain syystä viihdy tanssilattialla. Naapuriosaston eläkeiässä oleva johtaja vie Annien tanssimaan, eikä tämä kehtaa kieltäytyä. Itse tanssin Millien kanssa. "Pidän tanssiaisista, niitä ei tunnu olevan riittävän usein", tämä kertoo. Onkohan hän maalta, ajattelen, mutta en kehtaa kysyä.
En kuitenkaan ollut pelkästään juhlimassa, vaan pidin silmällä Jackia, Paulia ja Bliziä. Tanssittaessani Annieta ja Millietä pystyin seuraamaan poikia sopivalta etäisyydeltä. Mitä teki stevari pikku-Timmie juhlissa? Tämä oli pukeutunut oudosti, kuin välttääkseen liikaa huomiota. Paul ja Bliz juttelevat keskenään juhlasalin nurkassa, kunnes Timmie vinkkaa pojat lastauslaliturin puolelle. Keskeytän boogien Millien kanssa, ja keksin tekosyyn käydä miesten huoneessa. Todellisuudessa kierrän takakautta laiturin toiselle puolelle ja asetun seuraamaan tilannetta. En kuule puhetta, mutta hetken päästä ajaa paikalle avolava-auto siellä jo olevan vierelle. Kuljettaja lastaa puulaatikoita autosta toiseen, ja sitten ajaa pois. Paul, Bliz ja Timmie kättelevät, ja Timmie poistuu paikalta omille teilleen. Lähden itsekin, etten herätä epäilyksiä muissa.
Tanssin jälkeen istuskelemme pöydässä, mukana on tuttu lounasseurue, ja tämän lisäksi Jackin ja Paulin työtoveri, jota en tunne. Jostain syystä pöydässämme riittää juotavaa, ja ilta muuttuu hieman riehakkaaksi, ehkäpä jo liiankin. "Minulla on muutama pullo jemmassa toimistolla", kerron muille, ja alamme kävelemään lyhyen matkaa jatkoille. Laitan levyn gramofoniin ja jatkamme tanssia toimistolla ja juomme drinkkejä. Jack oli saanut jostain punaviiniä, itse tarjoilen viskiä Paulille ja Gin & Tonicia itselleni ja Millielle.
Tässä vaiheessa muistini alkaa hämärtyä, oliko minut huumattu, vai tekikö brenkku tehtävänsä? Tätä ajatellessa ilmeisesti nukahdan uudelleen sohvalle, sillä kun herään uudestaan, sääret ovat hävinneet sohvan takaa! Kenelle ne kuuluivat? Oliko niiden omistaja elossa? Juttu alkoi mutkistua entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti