Rotkäppchen
Satamassa tuoksuu merituuli. Kalan ja levien tuoksuun sekoittuu laivojen ja satamalaitteiden tekninen katku.
Olin matkalla Arkistoon. Se oli jostain syystä sijoitettu vanhaan konttorirakennukseen lähellä telakkaa. "Meillä on teille paketti", oli virkailija ilmoittanut. Kuka sen oli mahtanut tuoda, ja miksi tänne? Myös sisältö oli arvoitus.
Toimisto sijaitsi neljännessä kerroksessa. Arvokkaasti puupaneloidusta aulasta pääsi maailman hitaimpaan hissiin ja lopulta teräsoven taakse. Konttorirottaa ei juuri kiinnostanut. Paketti oli kuulemma tuotu jo edellisenä päivänä, mutta oli jostain syystä jäänyt syrjään. Toimittajasta ei kenelläkään paikallaolijoista tietenkään ollut hajua. Se oli tuotu yhtä aikaa suuremman toimituksen kanssa ja harjoittelija oli ottanut sen vastaan.
En pitänyt kiirettä matkalla takaisin. Olin ulkona "työasialla", olin hoitanut kaiken valmiiksi ensi viikkoa varten ja ehtisin yhä mainiosti lounaalle. Pysähdyin Poontang Loungen kohdalla. Oven luona seisoskeli odottavan näköisesti hämäräperäisen paikan kanta-asiakas Lipton Cockless.
Lipton odotteli kuulemma juustokuormaa. Hän oli saanut hämärän kirjeen, jonka luki minulle.
"Niinä päivinä Herra ajaa teiltä hiukset ja häpykarvat partaveitsellä, joka on palkattu Eufratin takaa. Se veitsi on Assyrian kuningas, ja se vie teiltä parrankin."
- Mitä tämä tarkoittaa?
- Ei hajuakaan.
- Eikö ole vähän härskiä ajella karvoja kuninkaalla?
- Onhan se.
- Raamatussa vielä kehotetaan varjelemaan häpyä ja sitten Jumala itse uhkailee tämmöisillä.
Jätän hänet odottelemaan. Minulla on aikaa, muttei loputtomasti.
Sisäpostissa on tullut viesti M:ltä. Hän lähtee mukaan maanantaina. Haluaa nähdä itse, miten hommat hoidetaan. Kun lasken viestin kädestäni, Paul on jo ovella. Hän haluaa syömään. "ONKO KRAPULA?" kysyn hiven ironiaa äänessäni, hän nyökkää hiljaa.
Ravintolan salissa tapaan myös Angelon. Hän vaikuttaa pelokkaalta näykkiessään Isoäidin palapaistia. Mietin onko se stressiä, eilistä vai molempia. Vielä eilen hän oli kovin innoissaan uudesta asemastaan. Onko mieli tänään muuttunut?
Poistuessamme pikku-Timmie katselee Paulia merkitsevästi. Hoiteliko Paul yöllä jotain muutakin kuin sovitut diilit? Ilta oli erikoinen. Jopa Bliz joi, joskaan ei paljon. Hän ei tavallisesti maista alkoholia. Ei kuulemma pidä siitä. M:n ulkomaalaiset yhteistyökumppanit näyttivät viihtyvän, samoin Angelo, joka orkesterin kuumien rytmien huumaamana ei aina ollut varma ketä oli pyytämässä tanssin pyörteisiin.
Palatessani toimistoon paahtoi ulkona yhä elokuun polttava aurinko. Edessä oli taas yksi hikinen iltapäivä.
perjantai 17. elokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti