Laiva lipui hitaasti ulos merellä vellovasta, kosteasta sumusta. Angelo raottaa laivan verhoa ja vilkaisee hitaasti esiinhiipuvan sataman laitureita. Mukava palata taas kaupunkiin talven jälkeen. Talvi oli ollut pitkä, mutta antoisa.
Sovittelen avainta kämppäni oveen ja joudun työntämään hartiavoimin kirjekuorivuorta päästäkseni sisään. Pölykerroksen lisäksi asuntä näyttää entiseltään, sade on korkeintaan pessyt suurimmat saasteet ikkunoista. Otan avaimet, ja poistun saman tien takaisin kadulle. Katukin näyttä samalta, tosin tuohon rakennuksen kulmaan on avattu uusi kahvila.
Vislaan taksin, ja annan osoitteksi laitoksen. Luon nyrpeän katseen kohti merta, kun taksi ylittää siltaa keskustasta länteen. Enteilee sadetta. Ennen kuin taksi on pysähtynyt, huomaan valon laitoksen ikkunassa. Vain yksi tuntemani mies työskentelee näin aikaisin! Jack on siis edelleen hommissa laitoksella. Ja näköjään saanut ylennyksen. Pälyilen laitoksen käytävällä, mutta pomo ei ole vielä saapunut paikelle. Jään odottamaan.
Koskeaa ilmaa työntyy mereltä kaupungin satamaan ja varjoisille kujille. Viimein lämmin ilmamassa saavuttaa erään pienen niemenkärjen jonkin matkaa kaupungista ja tunkeutuu sisään rakennusten ovista, ikkunoista ja toimimattomista ilmastointijärjestelmisä...
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Pitkän hiljaisolon jälkeen
Talvi suhahti ohi, ja viimein, eräänä kesäkuun päivänä, huomasin dippaterapian tarpeeni olevan ohi. Kiitti jengi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)