Elokuun alkaessa kirjoitin iltojen jo pimenevän. Päivät kuitenkin muuttuivat yhä kuumemmiksi. Eräänä päivänä armottoman auringon uuvuttamat lukijat todistivat erikoista näkyä: lopputyöstressiä purkanut kirjoitussarja oli muuttunut Raymond Chandlerin innoittamana kuvaukseksi kahdesta toisiinsa kietoutuvasta kohtalosta satamakaupungissa, jolla on miljoona tarinaa.
Nyt hikeä valuttanut paahde on kuitenkin hellittämässä, vaikka mysteerit vasta alkoivat kasaantua. Luonto ei siis ainakaan toistaiseksi jäljittele taidetta. Se voi silti olla edessä, simmä muutama lukija on jo erehtynyt luulemaan esiintyvänsä tarinassa.
Tässä vaiheessa siis sananen kirjoittajilta: kaikki yhteydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhtaasti kuvitteellisia. Vaikka Angelon suosikkiravurin pää löytyisikin hänen sängystään, ei sillä välttämättä ole yhteyttä tutkimusassarin Jopon päätymiseen laboratorion katolle.
Säätilan muutoksella on myös muita ulottuvuuksia. "Dekkarikirjailijat ovat kaunokirjallisuudelle kuin merimetsot saaristolle", sanoi ruotsalainen kirjailija Ernst Brunner, joka murehti ruotsalaisen kaunokirjallisuuden rappeutumista monokulttuuriksi. Aika näyttää miten heterogeeniseksi tämä kirjoitussarja muodostuu ennen kuin kaikki osalliset ovat saaneet pahvinsa kouraan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti