Seison osaston kokoushuoneessa. Piirtoheittimien valo polttaa silmiäni, ja tupakan savu leijailee sieraimiini huoneen tunkkaisessa ilmassa. Sälekaihtimet ovat ikkunoiden edessä pimentäen olemattoman valon, joka pilkistää sadepilvien lomasta. Pidän Trettonille selvitystä viimeaikaisista toimistani. Huoneessa on myös muita osaston kollegoita, välillä Tretton, Igor, Pete ja Lou esittävät kiperiä kysymyksiä. Olen hermostunut, piirrän kaavioita taululle, mutta hiki ja kostea ilma estävät liidun tarttumisen taululle.
Viimeiset pari-kolme viikkoa ovat olleet kiireiset. Osasto on täyttynyt uusista opiskelijoista, joille olen joutunut pitämään joitakin tutustumistilaisuuksia. Olen myös vastuussa erään kurssin opetuksesta yhdessä kollegoiden ja antenniosaston pomon kanssa. Siinä sivussa omat tutkimukseni ovat pahasti kesken. Pieni läpimurto sentään tapahtui viime viikolla, ja nyt Tretton vaikuttaa tyytyväiseltä.
Vaihtaessani kalvoa piirtoheittimeen, alan muistelemaan tapahtumia tasan viikko sitten: Olin yhteydessä osastolta muihin tehtäviin siirtyneeseen ystävääni, OD:een. Ehdotin lasillista, mutta kävi ilmi, että OD oli järjestämässä jonkinlaiset tupaantuliaiset torstaina. Sanoin pääseväni paikalle, tosin hieman myöhässä erään myöhäisen kokouksen takia. Tarkoitus oli mennä eräällä musiikkiklubille melko aikaisin, sillä suurin osa oli kuulemma menossa töihin vielä perjantaina.
OD asui nykyään kaupungin paremmassa osassa, ajattelin kävellessäni viinipullo kainalossa raitiovaunupysäkiltä läheisen talon portille. Hetken oven hakkaamisen jälkeen minut päästettiin sisälle. Asunto oli loistokas. Heti eteiskäytävästä päästyäni minua tervehti oma kuvani jättikokoisesta peilistä. Huoneita oli kaksi! Ei näillä palkoilla, ajattelin. Ilahduin kuitenkin huomatessani, että tunnen noin puolet muista vieraista. Paikalla oli jotain osaston entisiä ja nykyisiä opiskelijoita sekä OD:n työkavereita. Myös Millie oli saanut kutsun. Hän kertoi olevansa lomalla, mistä kerroin olevani kateellinen. Ilmoitin olevani janoinen ja nälkäinen. OD tarjoili Gin & tonicin, jonka jälkeen hyökkäsin tarjolla olevan Tex-Mex ruoan kimppuun.
Illan edetessä päättäväisyys siirtyä klubille kasvoi. Osa lähti autolla, itse menin jäljelle jäävien kanssa raitiovaunulla, ja vielä kävellen puiston läpi. Klubilla istuimme pöytään, ja viimeistään tässä vaiheessa minulle valkeni, ettei tämä seurue ollut menossa ainakaan varhain perjantaina työpaikalle. Samppanja virtasi usean pullon voimin, kilistimme laseja ja tanssimme. Jossain vaiheessa siirryimme tanssilattialta baarin puolelle hieman rahoittumaan. Jotkut seurueesta alkoivat nauttia Absinttia, mutta itselleni tämä juoma oli tuttu. Tiesin, että jos maistaisin sitä, en pääsisi todellakaan aamulla töihin, ties vaikka vasta seuraavan viikon puolessa välissä. Jätin seurueen juhlimaan, ja suunnistin kohti kotia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti