Syksy
Katselin tummunutta kattoa. Savukkeeni tuoksu sekoittui palaneiden rakenteiden hajuun ja huonosti tiivistetyistä ikkunoista puskevaan kosteuteen. Tahallaan sytytetty, ei epäilystäkään. Lättähatut. Olin jo pitkään halunnut vaihtaa maisemaa, eikä uusin välikohtaus lainkaan vähentänyt haluani siihen. Työnsin uteliaat syrjään ja lähdin toimistolle.
Kesäkuumalla ihminen hikoilee, koska keho yrittää viilentää tukalaa oloaan. Nyt oli syksy. Oli satanut kaatamalla jo päiväkausia, eikä meitä vielä muutama viikko sitten painaneesta helteestä ollut tietoakaan. Silti paitani oli taas märkä, kun kehoni yritti parantaa oloani evoluution sille suomin keinoin. Heikko yritys.
Työni oli alkanut tuottaa tuloksia. Vielä muutamia lankoja täytyisi vetää yhteen, mutta pian voisin jo ehkä katsella jotain konkreettista. Pohjoistuuli oli pyyhkäissyt kesän painostava pysähtyneisyyden tiehensä, mutta työmme edistymistä uhkaamaan oli samalla ilmestynyt tummia pilviä. Pomoni M oli paljastanut yhden uhkatekijän: joutumisemme Warzawian epäsuosioon. Hiljattainen isku oli ikäänkuin osoitus tästä: mitä vain voisi tapahtua, jos pelaisimme korttimme väärin. Kukaan ei tosin ollut kertonut meille pelin sääntöjä.
Hetkeksi tauonnut sade jatkui taas. Ei rankkana, vaan ohuena, mutta tiheänä se kattoi koko näköpiirini kuin kietoen kaiken harmaaseen harsoon. Astellessani Sikariklubin ohi mietin mitä Millielle mahtoi kuulua. Viime tapaamisellamme hän ei voinut kovin hyvin. Kai hänen kohtalonsa oli karman lain mukainen, mutta hiukan kävi silti sääliksi. Totesin tarvitsevani pientä piristystä ja mietin voisiko Maya hankkia muutamia lippuja uuteen musikaaliin. Myös hyvä ruoka ja seura voisivat piristää: ystäväni Gretchen, John ja Sally olivat ehdottaneet päivällistä ravintola Universumissa. Noiden suunnitelmien innoittamana askeleeni alkoi jo hiukan kevetä, kun suuntasin kohti toimistoani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti