Ensimmäinen asuntonäyttö ohi. Keskustassa mukavalla paikalla oleva 31-neliöinen kämppä oli valitettavan askeettinen: keittiössä kolme kaappia tiskipöydän alla, muuten ei mitään. Samoin kunto oli vähän niin ja näin keskeneräisine listoituksineen (omistaja kuulemma korjailee ja kunnostaa ne ja ehkä myös keittiöön kaapit). Hyvinä puolina kaasuhella ja suuret ikkunat. Näytössä oli meitä kaksi kiinnostunutta. Samalla esittelijällä oli tämän jälkeen toinenkin näyttö kulman takana, joten sinne samalla vaivalla.
Käveltyäni paikalle näyttöön oli vaivautunut yhteensä 12 henkillöä, vaikka neliöhinta oli sama 22 euroa ja rapiat (26 neliötä). "Jos tämä on tyydyttävässä kunnossa, niin tämä seuraava on sitten todella tyydyttävässä kunnossa", sanoin välittäjä aiemmassa näytössä. Ei valehdellut, sillä asunto oli alkuperäiskunnossaan 50 asumisvuoden jäljiltä: ahdas keittokomero, jne. Plussana vaate- tai muu romuhuone, josta saisi pimiön! Asunnossa myös pikkuparveke, josta hieno näkymä Mikael Agricolan kirkkoon. Kämppä ei kyllä houkutellut, mutta moni jätti lomakkeen välittäjälle.
Sanoin tuon ensimmäisen kohdalla olevani lievästi kiinnostunut. Välittäjä kehoitti soittamaan aamulla. Siinä olisi nyt 50 prosentin mahdollisuus saada kämppä... voiko tämä olla näin helppoa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti